Vuosien ajan teollisuuden robotit ovat mahdollistaneet yksinkertaisen työn automatisoinnin. Tämän ei ole toistaiseksi johtanut suurempaan työttömyyteen, mutta tämä on muuttumassa, on väite.
Lisävauraus päätyy siis vain harvojen, (suurten) yritysten omistajien ja johtajien käsiin. Aluksi rikkaiden ja käsityöläisten välinen ero kasvaa siis edelleen. Ensin matalammin koulutetut menettävät työpaikkansa, eikä niille tule korvaajia. Alankomaissa he päätyvät työttömyyslain ja sosiaaliturvan verkkoon. Muissa maissa, kuten USA:ssa, tämä johtaa paljon nopeammin katkeraan käteen. Ei ole siis vaikea kuvitella, että tämä voi johtaa valtavaan tyytymättömyyteen ja ehkä jopa vallankumouksiin. Toivottavasti tämä on vain väliaikainen vaihe, jonka aikana päätöksentekijät tekevät muutoksia, jotta kaikki voivat hyötyä lisäntyneestään vauraudesta. Tehokkaan politiikan laatiminen ja toteuttaminen on ratkaisevan tärkeää tämän siirtymän muovaamisessa.
Tätä kehitystä ei kuitenkaan lopulta voi pysäyttää, yksinkertaisesti siksi, että se on mahdollista ja tekoälyllä ja robotiikalla voidaan saavuttaa paljon rahaa ja valtaa.
Kun lopulta myös korkeasti koulutetut pakotetaan työttömyyteen keinotekoisen älyn vuoksi, hallitus joutuu puuttumaan asiaan. Tämä voidaan tehdä jakamalla vaurautta uudelleen (siihen mennessä) superrikkaiden ja työttömien välillä. Koska kansallisella hallituksella ei ole enää riittäväästi vaikutusvaltaa monikansallisiin yrityksiin, tämä vaatii yhteistyötä. Oletetaan positiivista ja tiedostetaan, että tämä lopulta onnistuu. Elämme silloin paljon vapautta, vapaa-aikaa ja vaurautta siihen hetkeen asti, kunnes viimeinenkin työpaikka on korvattu „älykkäimmillä roboteilla. Siihen hetkeen tai juuri ennen sitä talous sellaisena kuin me sen tunnemme katoaa ja kaikki on ilmaista. Robotit nimittäin valmistavat kaiken, mukaan lukien raaka-aineiden louhinnan, ja koska ne eivät vaadi vastapalvelusta, ne tekevät sen ilmaiseksi, 24 tuntia vuorokaudessa, 365 päiväässä vuodessa. Tuotteiden ja palveluiden hinnat siis laskevat yha edelleen, kunnes ne ovat lopulta nolla.
Talous on kadonnut, rikkaana oleminen ei enää hyödytä, koska kaikki on ilmaista.
Syntyykö silloin varjotalous, kuten nykyäänkin on olemassa alamaailman ja ylämaailman välillä, vai yritämmekö erottua toisistamme muilla tavoilla. Tällä hetkellä en tiedä, mutta tiedän, että yllä oleva skenaario on mahdollinen ja että meidän on oltava valmistautuneita sekä ajanjaksoon ennen talouden katoamista että sen jälkeiseen aikaan.
Mutta jos käsittelemme sitä oikein, voimme saavuttaa juuri sen, mitä olemme aina halunneet. Enemmän vapaa-aikaa ja riittävästi tuloja kauniin elämän elämiseen. Pidän tätä ajatusta sen arvoisena, että innovaatioihin kannattaa edelleen investoida.
Hiljattain tämä Economou esitti näkemyksensä siitä, mitä pitäisi ja mitä tuleekin tapahtumaan, kun tekoäly on monilla aloilla tehokkaampaa kuin ihmiset.